Kuva yllä: Kaari Utrio avasi Muikkumarkkinat vuonna 2004, vas. Leena Kuivalainen, Reino Kuivalainen, Heikki Turunen ja Kaari Utrio. Kuva: Vuonislahden kyläarkisto.
Vuonislahden seudun kylälehti alkaa olla hyvässä keski-iässä. Ensimmäinen ja sen vuoden ainut numero ilmestyi nimittäin vuonna 1997. Lehti oli kahdeksansivuinen, kaksivärinen ja painos 700 kpl. Lehden kuvituksesta (piirroksista) vastasivat pääosaltaan kyläkoulun oppilaat.
Lehden ilmestyessä 1997 Kylä eli uutta tulemistaan! Lehden silloisessa pääkirjoituksessa kyläpäällikkö Tapio Tormulainen kuvasi Vuonislahtea muun muassa näin: ”Menneenä kuutena vuotena kyläkuvaamme ovat värittäneet paluumuuttajat sekä aivan uudet asukkaat. Jo ennestään vireään yrittäjäjoukkoon on saatu ”uutta verta”; sosiaalialan palveluihin keskittyvä Helmikoti ja viimeisimpänä nuori puusepän alan yrittäjä Jaakko Taskinen, joka toimii kiinteässä yhteistyössä jo alueella toimivan kahden saman alan yrittäjän kanssa”. Kyläseuran varapuheenjohtajana toimii Sirkka Frondelius.
Lehden otsikoista nousee esille kyläpoliisi-kokeilu, kansainvälinen rekikoirakilpailu Pielisen ympäri, Kylätalosta kylälle –hanke (hankkeen vetovastuu oli Sirkka Frondeliuksella), valtakunnallinen Maaseudun naisten yrittäjäohjelma ja Oma Oksa-kurssitus.
Vuonislahti-Läpikäytävän tien kunnostusta toivottiin ja työtupatoimintaa oli seurojentalossa, kuten myös kirkkoveneen rakentamiskurssi Tormulaisen verstaan tiloissa.
Vuonna 1997 Muikkumarkkinat olivat voimissaan; Tutkimusalus Muikku vieraili, kalamestarilla riitti kiirettä ja koulu oli kiinteästi markkinatouhussa. Symposiumissa, jonka teema oli Kylä ja Kulttuuri, julkistettiin Pielisen kirja, ns. Tolkin laituria kunnostettiin. Alkavassa Pielisen jäähiihdossa taukopaikkana oli Timosen luoto.
Ei kai vaan! Mylly-Matti asetteli kameran kolmijalkaa kallion päälle ja mumisi kuin itselleen. ”Kamera pittää asettoo vakkaalle muaperälle, sillä sen perusta ilimentää ikkäänkuin isien työtä, ja tämä kolomijalaka sitten vaekkapa ympäristöö, itsetuntoo ja ossoomista. Tämän jäläkkeen laitettaan vasta kamera varovasti jalakojen piälle. On kuvvausoppien mukkaan tärkeetä, että kamera on aevan vuaterissa, jotta horisonttii ei tarvvii oekasta, ja….”
Mittee se Matti sihtailloo?, huuteli nyt ja herätti Mylly-Matin unesta aivan Niemen Lassin tuntuinen hahmo. ”Tulevvaesuutta, tulevvaesuutta”, ilmoitti Matti päätään kääntämättä. Näin kirjoitteli nimimerkki Mylly-Matti pakinassaan ”Ei kai vaan!” Vuonislahti-lehdessä 1/2005. Matilla oli tapana nähdä kaks-kerrosunia, ja hän on kirjoitellut lehteen silloin tällöin ajatuksiaan (uniaan).
Mikä sitten sai aikoinaan perustamaan kylälehden?
On sanottu, että 1990-luvun alussa alkoi Vuonislahden kylän omaehtoisen kehittämisen toinen aalto. Ensimmäinen alkoi kylätoimikunnan perustamisesta 1979, joka sai aikaan kesätoritoiminnan ja muikkumarkkinat.
Toinen kehittämisvaihe käynnistyi 1990-luvun alussa Helsingin yliopiston ekonomian laitoksen ”Kaikkien asukkaiden kylä” -opiskelijatyöllä ja yrittäjien Vuonis-projektilla.
Yrittäjien yhteistoiminnan parantuessa ja kylätoiminnankin saadessa uusia tuulia todettiin, etteivät tehdyt pelkät yritys- ja tapahtumamainokset oikein vastanneet muuttuvia aikoja. Tarvittiin lisää sisältöjä, kuvia, ohjelmia, mutta erityisesti tarinoita. Tarvittiin tavallisia tarinoita toiminnasta, kyläläisistä ja seudusta. Varmaan uskottiin, että tarinoista olisi apua matkailijoiden lisäksi myös kyläläisten yhteistoimintahengen suuntaan. Lehti siis korvasi pääosan esitteistä, joihin yritykset joutuivat panostamaan aika paljon. Tarvittiin siis enemmän lukemista eikä vaan katsomista. Toiminnot ja tapahtumat tarvitsivat laajempaa ja pitkäjänteisempää tietoa erityisyydestään, jotta erotutaan massasta.
Lehti lähti alkuun Osuuskunta Vuoniksen ja sen Vuonis-projektin toiminnallisella tuella vuonna 1997. Toimituskunnassa oli muutamia yritysten ja kyläläisten edustajia. Vastaavana toimittajana on ollut Reino Kuivalainen ja lehden taitosta ja painatuksen valmistelusta huolehti toimittaja Riitta Parkkinen (LiperLaser Oy). Tämä jo aiemmin Liperissä koeteltu yhteistyömalli on toiminut nyt siis liki 30 vuotta. Juttupulaa ei ole ollut, rahoitusta on justjust piisannut! Kirjoittajia lehteen on ollut kaiken aikaa sopivasti.
Vuonislahden kesätori 2004. Kuva: Vuonislahden kyläarkisto.
Kuka maksaa lehden julkaisemisen?
Lehden kustantaminen on yleisesti ottaen sen heikoin lenkki. Kolilla on jo aiemmin haettu Vuonislahti-lehden mallilla mahdollisuuksia tuottaa tietoa ja tarinoita Kolin seudun matkailun tueksi omalla lehdellä. Nyt siihen on löytynyt tuotantomalli yhdessä juukalaisen Vaarojen Sanomat-lehden kanssa.
Vuonislahti-kylälehden kustannukset katetaan ilmoitustuloilla ja talkootyöllä. Taitto- ja painokustannukset ovat liikkuneet keskimäärin noin 2000 €/lehti (+alv 10%) tienoilla lehden sivumäärästä riippuen. Toimitustyön osuus on arviolta noin 40 työtuntia/lehti, joka siis tehdään lähinnä vastaavan toimittajan talkootyöllä. Toimitustyö käsittää lehden suunnittelun, juttujen ja kuvien sijoittamisen ja taittotyöhön osallistumisen sekä ilmoitusmyynnin ja laskutuksen. Toimitustyön arvo lienee hanketyössä käytetyn hinnoittelun mukaan noin 1200€/lehti (talkoon hlö-työ 15€/h, toimisto- ja matkakulut 15€/h) lisäksi tulee ALV, joka nyt on 25,5%.
Satunnaisesti on lehteen mahdollista saada hankerahoitusta taikka muuta avustusta tai tapahtumakorvausta. Lehden kustannukset ja tuotot kirjautuvat Osuuskunta Vuoniksen kirjanpitoon.
Juttujen tekoon on osallistunut aina teemasta riippuen muitakin kirjoittajia ja kyläyhteisöjen edustajia. Tämä kirjoittajien laajempi osallistuminen on ollut lehden kannalta keskeistä, ja juttuja pyydetään kyläyhteisöjen edustajilta ennen lehden tekoa. Sama koskee kylätapahtumia ja muita kylälle tärkeitä asioita.
Pikkukyläläisiä markkinoilla vuonna 2000. Kuva: Vuonislahden kyläarkisto.
Kuka hyötyy kylälehden tuottamisesta?
Kylälehdellä on ollut hyvä kysyntä. Sitä jaetaan paljon Lieksan alueelle, Uimaharjuun ja Kolin alueelle. Lehteä pyydetään lähettämään postitse kauemmaksikin, ja sitä lähettävät myös kyläläiset sukulaisilleen ja tuttavilleen. Lehti ei ole vain mainoslehti, vaan sitä säilytetään, sen juttuja luetaan myöhemminkin ja pannaan talteen.
Lehti lisää kylän tunnettuutta ja on merkki elävästä kylästä. Kylälehti ei ole ”tapahtumamainos”, niihin on muitakin mahdollisuuksia. Sen sijaan tapahtumaluettelo antaa kuvan toimivasta kylästä ja sen moniäänisyydestä. Lehdelle tärkeä asia on erityisesti tänä maailman aikana juuri moniäänisyys, joka ei pelkää tuoda esiin myöskään vähemmän miellyttäviä asioita. Tällä vahvistetaan myös kylän toimintojen uskottavuutta!
Miten kylälehti voi kestää aikaa tässä ajassa?
Kylälehti kestää aikaa, kun se pysyy ajassa! Sen tulee seurata ja tukea kylän asioita taikka muuten tärkeitä puheenaiheita, vaikkapa kehittämistoimenpiteitä. Lehden tulee huomioida kylän ihmisiä heidän arjessaan. Vuonislahti-lehti on tällä hetkellä vahvasti riippuvainen perusasioista, siis miten pitkään yhteistyömalli voi toimia.
Reino Kuivalainen
Vastaava toimittaja
Reino Kuivalainen Kolilla. Kuva: Mirja Ulmanen.
Artikkeli on julkaistu Kyläkaiku-julkaisussa 4/2024 (Pohjois-Karjalan Kylät ry)